Yö — Hän katoaa letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Hän katoaa" de Yö.
Letra
Oli päivät niin kuin lentohiekkaa joka pikkuhiljaa vähän kerrallaan minut
syövereihin sai ja sitä pelkään totta kai kun ei tanssia voi pakkopaidassaan
Niin palaan viattomuuden aikaan, jolloin rakkaus onnesta itkemään
Jo aikaa sitten huomasin olen täällä ennenkin minä ollut mutta oppinut en mitään
Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen
En viimeistä vaunua voi tavoittaa
Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa
Vielä joskus kaipaan häntä paljonkin, mutta tiedän mitä tuo hän tullessaan
Hetken huuman ihanan, vaan myös kasvot kuoleman
Pelkään etten nouse enää milloinkaan
Taas palaan viattomuuden aikaan
Muistan illat, jolloin vielä rukoilin
Tänään pettää itseään, ehkä pääsee synneistään
Silti ristillä voi kuolla kuitenkin
Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen
En viimeistä vaunua voi tavoittaa
Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa
Instrumental Oli päivät niin kuin lentohiekkaa
Enää öistä, niitä erottanut en
Vaan mistä silloin voimaa saan, jos hän saapuu uudestaan?
Sillä hauras taitaa olla ihminen
Kuulen sunnuntaiaamuisin kaukaa junan äänen
En viimeistä vaunua voi tavoittaa
Niin kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa
Instrumental Kauas pois vieden kaiken tuon menneen ja huomaan kun hän katoaa
Tradução da letra
Havia dias como areia voadora, e aos poucos eu estava
é o que tens e eu tenho medo, claro, quando não consegues dançar com a camisa de forças.
Então eu volto para a era da inocência, quando o amor da felicidade chora
Há muito tempo, reparei que estava aqui antes, mas não aprendi nada.
Às manhãs de domingo ouço à distância o som de um comboio
Não consigo chegar à última caravana.
Tão longe, levando todo aquele passado e vendo-o desaparecer
Às vezes sinto muito a falta dele, mas sei o que ele vai fazer.
Um momento de intoxicação, mas também o rosto da morte
Temo que nunca mais me ressuscitarei.
De volta à era da inocência
Lembro-me das noites quando ainda rezava
Hoje enganas-te, talvez te livres dos teus pecados.
Mesmo assim, a cruz pode morrer.
Às manhãs de domingo ouço à distância o som de um comboio
Não consigo chegar à última caravana.
Tão longe, levando todo aquele passado e vendo-o desaparecer
Instrumental era dias como areia do ar
Acabaram-se as noites.
Mas onde é que eu consigo o poder se ele voltar a chegar?
Pois eu acho que o frágil é humano.
Às manhãs de domingo ouço à distância o som de um comboio
Não consigo chegar à última caravana.
Tão longe, levando todo aquele passado e vendo-o desaparecer
Instrumental distante a tirar todo aquele passado e eu reparei quando ele desaparece