Vesa-Matti Loiri — Albatrossi letra e tradução

A página contém a letra e a tradução em português da música "Albatrossi" de Vesa-Matti Loiri.

Letra

Nään vanhan Tornaattorin vielä yhä mielessäin
Kun sillä silloin lähdit lapsuusystäväin
Niin jäi koulu kesken sulla
Piti mun myös mukaan tulla
Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin
Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin
Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
Sinä pidit oman pääsi, säädit itse elämääsi
Koit nuorena, sen kaiken, mistä turhaan uneksin
Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini, vanha merimies
Lapsuustoverini, vanha merimies
Sä Tornaattorin matkassa näit Rion kuumat yöt
Ja tutkit tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt
Minä jatkoin lyseossa, sitten kunnanvirastossa
Ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työ
Töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
Mä kapakassa istuin, lasin pohjaa tuijotin
Miksen lähtenyt sun mukaan
Mua ymmärrä ei kukaan
Mä elämältä olin odottanut muutakin
Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini, vanha merimies
Lapsuustoverini, vanha merimies
Sain kuulla että Tornaator, Riot romutettu on
Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon
Eipä ollut virkaa enää, tumma puna peitti nenää
Ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon
Kun lähelleni näin, mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin, että jotakin nyt vihdoin oivallan
Siinä sielu on sen miehen, jonka työt jää puolitiehen
Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman
Albatrossi, joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerran lailla sen saan vapaana myös kiitää
Jos teen työni, kuten vanha merimies
Jos teen työni, kuten vanha merimies

Tradução da letra

Ainda tenho a Velha torre em mente.
Quando foste embora com amigos de infância
A escola também desistiu.
Também tive de vir.
Mas a pedido dos meus pais, fiquei em casa na praia.
Quando saíste, segui o cais.
Tínhamos quinze anos.
Mantiveste a tua própria cabeça, ajustaste a tua própria vida.
Quando eras jovem, passaste por tudo com que sonhava em vão.
Um albatroz que voa sem descanso
Essa tua alma é apenas o homem das flores.
No azul do céu, estás livre
Meu amigo de infância, o velho marinheiro
Meu amigo de infância, o velho marinheiro
Viste as noites quentes no Rio a caminho da Torre.
E examine cuidadosamente as belas canas de Honolulu.
Fui a lyseo, depois ao escritório municipal.
De acordo com a vocação, não prejudica todos os empregos.
Depois do trabalho mais e mais vezes à noite
Estava sentado na taberna, a olhar para o fundo do vidro.
Porque não fui contigo?
Ninguém me compreende.
Esperava outra coisa da minha vida.
Um albatroz que voa sem descanso
Essa tua alma é apenas o homem das flores.
No azul do céu, estás livre
Meu amigo de infância, o velho marinheiro
Meu amigo de infância, o velho marinheiro
Aprendi que o Tornaator, O Riot acabou.
Senti que tinha sofrido o mesmo destino.
Acabou-se o escritório, Vermelho escuro a tapar o nariz.
E na praia eu sozinho sentei-me ao sol
Quando te vi perto de mim, ri-me.
Então eu sabia que algo estava finalmente a vir na minha direcção.
Nela a alma é a do homem cuja obra está meio feita
E que constrói sobre nada mais do que um sonho
Um albatroz que voa sem descanso
Essa tua alma é apenas o homem das flores.
De vez em quando, também posso voar livre.
Se eu fizer o meu trabalho, como um velho marinheiro
Se eu fizer o meu trabalho, como um velho marinheiro