PMMP — Merimiehen vaimo letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Merimiehen vaimo" de PMMP.
Letra
Hän ei voinut itselleen mitään
Katkeruuden siemen sai itää
Teki pesän rintaan jonnekin
Kun ei käynyt koskaan kouluja
Teki sitten paljon lapsia
Yhtä monta kuin varpaitaankin
Aina sydän lyyhistyi
Kun lähdön hetki jälleen lähestyi
Mutta heikot vain tunteitaan näyttää
Laitureilla heiluttaa
Kaikki joiden osa on odottaa
Odottaa
Laiva miestä vei, ja vaahtopäät
Kauas täältä pois ja lämpimään
Vaimo jäi ja kaitsi lapsiaan
Vuodet kasvoihin söi polkujaan
Hän ei aina ollut tällainen
Vihainen ja vanhanaikainen
Enää puhuu yksin seinille
Ristipistotaulut tuijottaa
Kun hän selaa postikorttejaan
Lapset eivät koskaan vieraile
Vaikka rannalle taas jää
Se pyhä viha rintaa lämmittää
Miten siitä vuodet menneet onkaan
Kun laiturille lapset vei
Ja laiva tuli, mies tullutkaan e-ei
Seurahuoneella
Kirkkaansinisessä mekossaan
Laittanut tunnin hiuksiaan on
Ullakkohuoneessaan
Mies kauan katsoo
Luokse kävelee ja pyytää tanssimaan
Sanoo, että illan jokaisen tanssin
Hän vain yksin saa
Poskin punaisin hän puistaa päätään
Joka sanan painaa mieleensä
On empiväinen
Mies taas vahva, päättäväinen
Ottaa mitä huvittaa
Ja nyt hän tytön haluaa
Elämä on laulun haaveunta
Merten prinssi ja valtakunta
Orkesteri soittaa
Viulu ei voi enää kauniimmin vaieta
Ottein lujin mies tanssittaa
Huolehtii, eikä päästä koskaan
Käsissä on vielä voima, tunto
Vanhuus kaukainen sairaus outo
Tradução da letra
Ele não conseguiu evitar.
A semente de amargura brotou
Fez um ninho no peito algures
Quando nunca foste à escola
Então fez muitos miúdos.
Tantos quantos os dedos dos pés
O coração sempre ruiu.
À medida que o momento da partida se aproximava de novo
Mas os fracos só as suas emoções mostram
Balançando nas plataformas
Tudo cuja parte é esperar
Esperar
O barco levou o homem, e a espuma acaba.
Longe daqui e quente
Sua esposa ficou para trás e manteve seus filhos.
Anos na cara comeram os seus caminhos
Ele nem sempre foi assim.
Zangado e antiquado
Chega de falar sozinho com as paredes.
Tomadas cruzadas olhar
Quando ele navega nos postais
As crianças nunca visitam
Mesmo que fiques na praia outra vez
É o ódio sagrado que te aquece o peito.
Como os anos passaram.
Quando as crianças foram para a doca
E o navio veio, o homem veio e-não
Na sala da empresa
Com o seu vestido azul brilhante
Põe-lhe uma hora de cabelo
No seu sótão
Um homem a observar
Vá até a casa e peça para dançar
Diz que cada dança da noite
Ele só fica sozinho
O mais avermelhado das bochechas, abana a cabeça.
Cada palavra é memorizada.
Is empathetic
Homem novamente forte, determinado
Leva o que quiseres.
E agora ele quere-a
A vida é um sonho de canção
Príncipe e Reino dos mares
A orquestra toca
O violino já não pode ser mais maravilhosamente silencioso
Com as tuas mãos, o homem mais forte dança
Toma conta e nunca deixa ir
Ainda há poder nas mãos, sentimento
Doença distante da velhice estranha