Notkea Rotta — Uudet tuulet letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Uudet tuulet" de Notkea Rotta.
Letra
Nuuhkii nokka, uudet tuulet
Merivedessä suolatut huulet
Reissumiesten retriittisaari
Siellä minne loppuu sateenkaari
Ja minne viedään vaan silmillä side
Aikojen hioma on jokainen kide
Kimalteleva hiekkaviivalla
Peittelin prillini liinalla
Ojensin käteni ja astuin botskiin
Ajattelin viskata traumat notskiin
Ja riippumatossa parsia saumat
Terapian tarpeessa lähiölaumat
Ja sillon vasta onnistaa
Kun omakätisesti hoitoon ponnistaa
Jos on luontoaan sattunu polttamaan nakit
Parempi unohtaa vitun valkotakit
Sattuma tai supliikki
Ei mikään sen kummempi publiikki
Oikeat sanat oikeaan kohtaan
Yleensä oikeaan paikkaan johtaa
Ja nyt otsassa hohtaa
Ehkä viidakossa kaltaisensa kohtaa
Ja unohtaa hektiset helyt
Ehkä hetken tie on kevyt
Kulkea yhden tai kahden
Kaukaa kiertäen sikojen lahden
Syrjähyppy yhteiskunnasta
Sivuaskel idän astunnasta
Maksatulehdustartunnasta
Mutta lipsahtaako kynttilä nunnasta
Eli ollakko Rotta siinä ikuinen pulma
Riippuu siitä mikä on näkökulma
Siunataanko syntinen
Sullotaanko separaattoriin pitkäkyntinen
Uusi nokka
Pitää pokka
Uudet linssit
Ja liiveissä pinssit
Apinoiden autiosaari
Kaukana kaupunkien kaviaari
Siksakkia sahaavat pörssikurssit
Ja paniikissa pantatut kultaunssit
Säännöstelty sähkö, silloin tällöin bailut
Ja mä kyl skippaan suosiolla palmujen halailut
Mutta mitä siitä kukin toipuu tyylillään
Paikka ei oo pakattu kyttäävillä kyylillä
Vene vie veks vain kerran kuussa
Luonnon selli pitää mielen muussakin
Kuin viiden sentin sensaatioissa
Näissä öisissä oman käden operaatioissa
Skrivataan musteesta tyhjiksi kynät
Toki täkynä myös naapurin villit näkymät
Eli, kysymysmerkkien seulontaa
Muttei jumittavaa myssyjen neulontaa
Vaan ilman valjaita aivovoikkaa
Ja pallit paljasta rantaloikkaa
Tradução da letra
Sniffing nose, New winds
Lábios salgados de água do mar
Ilha de retirada para mochileiros
Onde o arco-íris termina
E para onde ir, mas com uma venda
A moagem dos tempos é cada cristal
Linha De Areia Cintilante
Cobri o meu Príll com um pano.
Estendi a mão e entrei em botsk.
Pensei em mandar o trauma para notsk.
E na rede para analisar as costuras
Em necessidade de terapia, hordas suburbanas
E depois é sorte.
Quando os esforços de auto-cuidado
Se por acaso queimaste a salsicha por natureza
É melhor esquecer a merda dos casacos brancos.
Coincidência ou superlativo
Não é diferente de um publicano.
As palavras certas para o lugar certo
Normalmente o lugar certo leva a
E agora a testa brilha
Talvez na selva conheças alguém como ele.
E esquece as bugigangas agitadas.
Talvez a estrada por um momento seja leve
Passar um ou dois
À distância, circulando pelo Baía dos suínos
Fora da sociedade
Passo lateral do Oriente
Infecção hepática
Mas a vela escorrega da freira?
Então Sê Um rato nesse eterno dilema
Depende da tua perspectiva.
Que o pecador seja abençoado
Podemos apertar um pescoço longo no separador?
Novo bico
Guarda o troféu.
Novas lentes
E alfinetes de colete
Ilha deserta do macaco
Longe do caviar urbano
Ziguezague-preço das acções
E onças de ouro em pânico
Electricidade racionada, ocasionalmente partes
E saltarei os abraços da Palmeira
Mas o que cada um recupera em estilo
O lugar não está cheio de pedaços copiosos.
O barco só leva veks uma vez por mês
A célula da natureza mantém a mente separada
Como sensações de cinco cêntimos
Nestas operações nocturnas de vigilante
Escrever tinta para canetas em branco
Claro, a visão selvagem do vizinho
Ou seja, pontos de interrogação
Mas não um chapéu preso a tricotar.
Mas sem um arnês manteiga cerebral
E bolas descalças