Moonsorrow — Tulimyrsky letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Tulimyrsky" de Moonsorrow.
Letra
Aseet esiin! Soihdut esiin! Nyt menkää ja tuhotkaa! Kaikki polttakaa!
Sääliä ei ansaita, jokainen asukas surmatkaa!
Jätitte kotinne kostaaksenne, se tehkää ja täyttäkää kohtalonne!
Tahdoitte verta, nyt siihen itsenne tahrikaa!
Meri peilaa korkeita liekkejä, lohikäärmeet lepäävät ylpeinä kaiken keskellä.
Katselevat hävitystä, seuraavat tappajan kirvestä ja miekkaa.
Joku pakenee, repii nuolen selästään. Niin moni verivanaan hukkuu.
Meri peilaa korkeita liekkejä, aurinko tulen mustaan henkeen peittyy.
Niin nousee… tulimyrsky!
Mustaa verta sylkee!
Taivaan maalaa… tulimyrsky!
Liekein maata nylkee!
Ryöstäkää! Raiskatkaa!
Aamu valkenee kaukana.
Matkojen takana jo miehet miekkoinensa.
Ei näy ihmistä täällä.
Suojaa vailla on kylä, ei sitä kukaan aavista.
Hyökkäyksen nopean sarastus lähettää, jo talo toisensa jälkeen palaa.
Päivä lyhyt monelle lie. Sen jokainen muistaa mistä myöhemmin kerrotaan.
Kun hän saapui, kun hän katsoi kattojen palavan, näki rakkaiden kaatuvan.
Ei aseita laskettu. Kuolevan suulla se mistä he tulivat.
Niin miehet matkalleen saatetaan.
Ja väki rannalla odottaa, kenties peloissaan.
Huuto kauas jo kiirii, nyt soutakaa!
Niin täynnä uhoa nuoret hetkeään vartovat.
Kunnes salmen suulla tyhjästä myrsky nousee.
Vaivatta repii vahvankin kannelta aaltoihin.
Pohjatuulelle Orm jo raivoissaan huutaa.
Tätä laivaa et kaada! Miehet köysiin tarttukaa!
Ei hiljaista rantaa niin.
Merta katso, tunne veden paino.
Mitä vihaa se päällään kantaa.
On niityillä vihreillä noilla rauha kuin kuolemassa.
Liike pysähtyy. Usva pelloilla raskaana makaa.
Pian päivä jo hämärtyy. Ei merelle näy.
Torilla jokunen kauppaansa vielä käy.
Osa kotiin kai aamulla jäänyt on.
Jossain lammas apeana heiniään syö.
Vierellä paimen nälkäinen ja levoton.
Sumu tiheä ei avita kenenkään matkaa.
Ei kukaan tiedä mitä meri matkaan saa.
Vimma katseista loistaa, pelon kohtaa.
Ja talo toisensa jälkeen palaa.
Ristin kantaja nyt verta kaavullaan.
Jos kultaa vain löytyy, se otetaan.
Ryöstäkää! Polttakaa! Tappakaa! Nyt kosto haetaan!
Niin teilleen mennyt kylän viimein löytää.
Miekka vyöteisillä lepää, auringossa välkehtii.
Tuopistaan juo, pitkään puhuu.
Moni puheesta luopion kiinnostuu.
Meren takaa jostain hän tänne saapui.
Meren taakse hän sukunsa jätti.
Hetken epäröi, palmikkoaan haroo.
Hän tuskin aikoo takaisin.
Suvullaan on rahaa, sen hän kertoo.
Ja sen kylänmies ahnas kuulee mielellään.
Vielä kuoppaansa lankeaa, sitä vielä ei tiedä.
Jokaisen petoksen kuolema lunastaa.
On veri luopion meidän!
Sen saamme vaikka kaikki pitäisi polttaa.
Saa siitä maksaa minkä myi.
Hornaan veljensä hylännyt joutaa.
Eikä kukaan sitä tiedä, ei voinut nähdä.
Kun jo kaukana maa haastoi typeryyden.
Päätöksen tarinalleen, häpeän hiljaisen sai.
Pian tanssivat liekit yksin.
Yksin jää kaunis ranta alle taivaan.
Hiljainen paikkaa haavojaan.
Niin matkaan laivat lasketaan.
Kiirii särkynyt ääni jossain.
Jossain mies yksin soutaessaan laulaa.
Taskut täynnä, kohti itää.
Tulen hehku näyttää öisen tien.
Niin tuuli kotiin meidät vie.
Tradução da letra
Tirem as armas! Flares para fora! Agora vai e destrói! Todos queimados!
A piedade não é merecida, cada habitante é morto!
Deixaste a tua casa para te vingares, fazê-lo e cumprir o teu destino!
Se queres sangue, mancha-te!
O mar espelha as chamas altas, os dragões descansam orgulhosamente no meio de tudo.
A ver a destruição, a ver o machado e a espada do assassino.
Alguém está a fugir, a arrancar-lhe uma flecha das costas. Tantas pessoas estão a afogar-se em sangue.
O mar espelha as chamas altas, o sol cobre o Espírito Negro do fogo.
Tão em ascensão ... firestorm!
Sangue negro a cuspir!
Pinta o céu ... firestorm!
Estou a esfolar a Terra!
Rob!Rob! Violação!
A manhã amanhece longe.
Atrás das grades, os homens com as suas espadas.
Não há sinal de uma pessoa aqui.
Desprotegido é uma aldeia, ninguém sabe.
O rápido alvorecer do ataque está a ser enviado, já casa após Casa está a arder.
Um dia curto para muitos. É disso que todos se lembram mais tarde.
Quando chegou, a ver os telhados a arder, viu os entes queridos a cair.
Nenhuma arma contou. Na boca dos moribundos, de onde vieram.
É assim que os homens são escoltados.
E as pessoas na praia estão à espera, talvez assustadas.
Gritem para longe, agora Remem!
Tão cheio de bravos jovens, vejam por um momento.
Até que, na foz do Estreito, surge uma tempestade do nada.
Sem esforço rasga um convés forte nas ondas.
Para o vento norte, Orm já está em fúria gritando.
Esta nave não vai servir! Os homens agarram as cordas!
Não há praia sossegada assim.
Olha para o mar, sente o peso da água.
Que ódio usa?
Há paz nos campos verdes como a morte.
O movimento pára. Neblina nos campos, grávida.
Em breve o dia estará escuro. Não há sinal do mar.
Ainda há algumas lojas no mercado.
Acho que algumas das pessoas que ficaram em casa esta manhã estão.
Algures uma ovelha está a comer o feno.
Ao lado do pastor faminto e inquieto.
O nevoeiro denso não ajuda a viagem de ninguém.
Ninguém sabe o que o mar trará.
O frenesim dos olhos brilha, o lugar do medo.
E casa após Casa está a arder.
O portador da Cruz está agora a sangrar com o seu robe.
Se o ouro for encontrado, será levado.
Rob!Rob! Fumo! Mata!mata! Agora vamos vingar-nos!
É assim que finalmente encontras a aldeia.
A espada nos cintos descansa, o sol brilha.
Bebe da cerveja dele, fala por muito tempo.
Muita da conversa é sobre o apóstata.
Do outro lado do mar, algures, ele veio para aqui.
Para lá do mar, deixou a família.
Por um momento, hesitou,travou haroo.
Duvido que ele vá voltar.
A família dele tem dinheiro, disse-me ele.
E o voraz da aldeia ficará feliz em ouvir isso.
Bem, ainda tem um buraco.ainda não sabes.
A morte de todas as fraudes.
O sangue do renegado é nosso!
Podemos obtê-lo mesmo que tenhamos de queimar tudo.
Podes pagar o que vendeste por ele.
Estou a chatear o irmão dele por frivolidade.
E ninguém sabe, não conseguia ver.
Quando, longe, o país desafiou a estupidez.
Uma decisão pela sua história, um silêncio de vergonha.
Logo as chamas dançantes sozinhas.
Sozinha há uma bela praia debaixo do céu.
Lugar calmo para as feridas.
É assim que as naves são lançadas.
Há um som partido algures.
Algures, um homem sozinho a remar canta.
Bolsos cheios, em direcção a este.
O brilho do fogo mostra o caminho da noite.
É assim que o vento nos leva para casa.