Moonsorrow — Kuin ikuinen letra e tradução

A página contém a letra e a tradução em português da música "Kuin ikuinen" de Moonsorrow.

Letra

Katseessani kirkas valo
matkaan läpi autiuden.
Kenttätaistelun taakse jäänyt
vain toistaa vaimeita kirouksiaan.
Veljeni ja viholliseni;
ei kukaan heistäsano sanaakaan.
Miekan terän tunsin rinnassani,
nyt kuulen kutsun Tuonelan.
Sade huuhtoo tuhot taistelun,
vereni virtaansa vie.
Alla tähtitaivaan pohjoisen
vaan en (enää) päällämaan…
Turhaan pelkäisin saapumista
kuolemattomien keskuuteen.
Käsi kädessäikuisuuden
hyppään reunalta tyhjyyden.
With a radiant light in my eyes
I travel through this desolation.
The field of battle left behind
repeating its subdued curses.
My brothers together with my foes;
none of them speaks a word.
The edge of a sword I felt in my chest,
now I can hear the call of Tuonela.
Wash now rain the ruins of the battle,
carry my blood along the streams.
Under the stars of the northern sky
but no more on the earth…
Needlessly would I fear my arrival
to the company of the immortal.
Hand in hand with infinity
I draw away from emptiness.

Tradução da letra

Katseessani kirkas valo
matkaan läpi autiuden.
Kenttätaistelun taakse jäänyt
vaidosa toistaa vaimeita kirouksiaan.
Veljeni ja viholliseni;
ei kukaan heistäsano sanaakaan.
Miekan terän Tussin rinnassani,
nyt kuulen kutsun Tuonelan.
Sade huuhtoo tuhot taistelun,
vereni virtaansa vie.
Alla tähtitaivaan pohjoisen
vaan en (enää) päällämaan…
Turhaan pelkäisin saapumista
kuolemattomien keskuuteen.
Käsi kädessäikuisuuden
hyppän reunalta tyhjyyden.
Com uma luz radiante nos meus olhos
Viajo por esta desolação.
O campo de batalha deixado para trás
repetindo as suas maldições subjugadas.
Meus irmãos juntos com meus inimigos;
nenhum deles diz uma palavra.
A ponta de uma espada que senti no meu peito,
agora consigo ouvir a chamada da Tuonela.
Lave agora as ruínas da batalha,
carreguem o meu sangue pelas correntes.
Sob as estrelas do céu do Norte
mas não mais na terra…
Sem necessidade eu teria medo da minha chegada
à companhia do Imortal.
De mãos dadas com o infinito
Afastei-me do vazio.