Maija Vilkkumaa — Liian kauan letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Liian kauan" de Maija Vilkkumaa.
Letra
Niin monta yötä
Siinä kalliolla
Oli ihana olla
Tuuli lelli kahta
Rakastavaista
Vähäsen erilaista
Toinen puhui valtateistä
Ja myrskysäistä
Toinen höpisi häistä
Niin monta yötä
Siinä kalliolla
Oli ihana olla
Mut sitten saapui se surkea syys
Sen väsynyt arkinen mitättömyys
Hän oli niin kaunis sinä iltana
Kun mä sanoin: rakas mä en voi olla sun
Ei en aina, se on liian kauan
Aina on liian kauan
Aina on liian kauan
Se painaa päätä
Se öisin herättää
Ja talvi, joo se oli
Niin kovin omituinen
Märkä ja luinen
Ikkunoista hiipi
Huoneisiin räntä
Mä ikävöin häntä
Ja kuljin valtateitä
Ja myrskysäitä
Ja niitä ja näitä
Talvi, joo se oli
Kovin omituinen
Märkä ja luinen
Ja toukokuu multa pimeän vei
Mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
Meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
Mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
Ja että aina on liian kauan…
Mut sitten saapui se surkea syys
Sen väsynyt arkinen mitättömyys
Meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
Mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
Ja että aina on liian kauan…
Tradução da letra
Tantas noites
On the rock
Eu adorava ser
O vento soprou dois
Amante
Um pouco diferente
Um deles estava a falar de auto-estradas.
E tempo tempestuoso
O outro estava a falar do casamento.
Tantas noites
On the rock
Eu adorava ser
Mas depois veio o outono terrível.
Sua nulidade cotidiana cansada
Ela era tão bonita naquela noite.
Quando eu disse: "não posso ser a tua querida""
Nem sempre, é muito tempo.
É sempre demasiado tempo.
É sempre demasiado tempo.
Pesa-te na cabeça.
Acorda-te à noite
E o inverno, sim, foi
Tão estranho.
Húmidos e ossudos
As janelas entraram
Quartos com mangas
Tenho saudades dele.
E tomei auto-estradas
E Stormtroopers
E estes e estes
Winter, sim foi
Estranho
Húmidos e ossudos
E a May levou a noite
Andei à noite, a pensar no que fiz.
O mar era tão bonito naquela manhã quando
Percebi que ele nunca mais será meu.
E que é sempre demasiado longo…
Mas depois veio o outono terrível.
Sua nulidade cotidiana cansada
O mar era tão bonito naquela manhã quando
Percebi que ele nunca mais será meu.
E que é sempre demasiado longo…