Jarkko Martikainen — Niin yksin? letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Niin yksin?" de Jarkko Martikainen.
Letra
Säveltäjä tahtoi säveltää ja laittaa lauseet niin
Että lopputulos soisi kunniaa myös taivaisiin
Jos saisi laulun soimaan kuin otteen psalmista!
Teki työtä kuusi vuotta. Tuli puolivalmista
Ja kun siivillensä kohoili
Muut laulut, hänen mateli
Ja sävelkulku oli takaperoinen
Niin hän tunsi ettei itse ollut senkään vähän veroinen
Vain yksin…
Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään…
Vai oliko sittenkään?
Kun rakkaus ei vain kantanut tai poistui toisin syin
Minä muutin omaan kolooni ja sinne käperryin
Siellä kaikuisassa huoneessa levyjäni katselin
Mietin: tuossa ovat työni. Kaiken muunhan jo menetin
Ja niiden muovi tuntui kylmältä
Eikä kansilehdet lämmitä
Vaikka pistin ne parvekkeella palamaan
Mutta eivät, pirut, tulta saaneet — savuttivat vaan
Ja olin yksin
Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään?
Kun Luoja loi tämän kaiken, se kävi kuudessa päivässä
Mutta miksi täytyi pitää niin kovaa kiirettä?
Teki tomusta yhden ihmisen, toisen kylkiluustaan kai
Tuli karkeata jälkeä, mutta seuraa niistä sai!
Sillä tiedä en, vaan epäilen
Että muovaillessaan ihmisen
Hän toimi itsekkäinkin pyrkimyksin
Olihan jo iät ajat ollut avaruudessaan niin pirun
Yksin
Oi, kuinka voi kukaan ollakaan niin yksinään?
Niin yksin…
Vai oliko sittenkään?
Tradução da letra
O compositor queria compor e colocar as frases assim
Que o resultado também tocaria glória aos céus
Se você pudesse fazer uma música tocar como um trecho de um Salmo!
Trabalhou durante seis anos. Veio do meio-acabado
E quando as suas asas se ergueram
Outras canções, o seu réptil
E a música estava ao contrário
Então ele sentiu que não era um pouco igual a si mesmo.
Só sozinho…
Como é que alguém pode estar tão sozinho?…
Ou foi, afinal?
Quando o amor não carregava ou saía por razões diferentes
Mudei-me para o meu próprio buraco e enrolei-me lá em cima.
Naquela sala ecoando eu vi meus registros
E eu: "é o meu trabalho."Perdi tudo o resto.
E o plástico deles parecia frio
E as folhas de cobertura não aquecem.
Apesar de Os ter incendiado na varanda.
Mas não, os demónios, os bombeiros, eles fumavam.
E eu estava sozinho
Como é que alguém pode estar tão sozinho?
Quando o Criador criou tudo isto, aconteceu em seis dias.
Mas Porque tiveste de te despachar tão depressa?
Fez uma pessoa do pó, outra da costela.
Havia um rasto difícil, mas tu tens um rasto!
Pois não sei, mas duvido
Que em moldar o homem
Ele agiu de forma egoísta.
Há séculos que era um diabo no espaço.
So
Como é que alguém pode estar tão sozinho?
Tão só…
Ou foi, afinal?