Anssi Kela — Huuto letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Huuto" de Anssi Kela.
Letra
Armeijan jälkeen viisi vuotta valui baarin miestenhuoneen viemäriin
Jokainen tuoppi jonka join
Oli bensaa liekkeihin
Sanoin aina, että jätän tämän peikkometsän heti kun vain voin
Silti jäin rinkiin pyörimään
Seiskahaita pidellen
Olin mielestäni liian iso kala tähän kuralätäkköön
Uhosin lähteväni pois
Naama baaritiskillä
Olin täynnä pyhää vihaa
Ohjus vailla kohdettaan
Otin rintaan tatuoinnin: Aake Kallialan pään
Se ei naurata enää
Aa, kaivoskylän poika huutaa
Aa, kaivoskylän poika huutaa
On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan
Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan
Krapulassa ovisummeri, se pauhasi kuin sumutorvi
Ovella seisoi enkeli
Kaunis postinkantaja
Häntä piiritin ja maanittelin, laitoin elämäni remonttiin
Sitkeyteni palkittiin
Häämarssi oli Paranoid
Tästä on nyt viisi vuotta, pikkukylän poika viimein rauhoittui
Onni löytyi sittenkin
Lähempää kuin luulinkaan
Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin
Viime vuonna rakensin
Talon metsän kupeeseen
Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin
Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan
Vaimokin on pieniin päin
Aa, kaivoskylän poika huutaa
Aa, kaivoskylän poika huutaa
On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan
Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan
Nukahdamme sylikkäin
En tiedä mitä tekisin ilman sinua
Tai oikeastaan tiedän
Tradução da letra
Depois do exército, cinco anos foram para a casa de banho dos homens do bar.
Cada caneca que bebi
Havia gás no fogo.
Sempre disse que deixaria esta floresta de trolls assim que pudesse.
E mesmo assim fiquei no ringue.
Detenção dos sete tubarões
Pensei que era um peixe grande demais para este monte.
Eu disse que me ia embora.
Cara no bar
Eu estava cheio de raiva Sagrada
Míssil sem alvo
Tenho uma tatuagem no peito, na cabeça de Aake Kalliala.
Já não se está a rir.
Aa, o rapaz do mineiro está a gritar
Aa, o rapaz do mineiro está a gritar
É impossível fazer um som
Afoga-se no zumbido de milhões de semelhantes
A campainha da porta Ressacada, rugiu como uma buzina
Um anjo ficou à porta
Belo carteiro.
Fiz-lhe um cerco, dei a minha vida.
A minha tenacidade foi recompensada.
A marcha do casamento foi paranóica.
Já passaram cinco anos, o miúdo da pequena aldeia finalmente acalmou-se.
Afinal de contas, a felicidade foi encontrada
Mais perto do que eu pensava
Fui trabalhar na mina, agora sou tudo o que desprezo antes.
No ano passado construí
Na floresta da casa
Ainda há dívidas suficientes para décadas.
Se ouvires coisas no trabalho, as pessoas podem ser cortadas.
A mulher dele também é um pouco.
Aa, o rapaz do mineiro está a gritar
Aa, o rapaz do mineiro está a gritar
É impossível fazer um som
Afoga-se no zumbido de milhões de semelhantes
Adormecemos nos nossos braços
Não sei o que faria sem ti.
Ou, na verdade, eu sei.