Johanna Kurkela — Juurrun tähän ikävään letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Juurrun tähän ikävään" de Johanna Kurkela.
Letra
Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan
Kiven pintaa miettien mä hyväilen
Nypin maasta rikkaruohon muutaman
Kukkii kummullasi muistot eilisen
Orvokit sen kesätaivaan siniset
Mutta niitä enää nähdä voi sä et
Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään
Olit voimani ja minkäs sille teet
Nyt mä juurrun tähän ikävään
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa
Valos sammuttua eksyin hämärään
Ja kun sinua en nähdä enää saa
Niin mä juurrun tähän ikävään
Kastan kukkaset ja sulle puhelen
Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit
Tätä kenellekään kertoa voi en
Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit
Lintu lohdutusta laulaa jossakin
Minä tahtoisin niin sinut takaisin
Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään
Olit voimani ja minkäs sille teet
Nyt mä juurrun tähän ikävään
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa
Valos sammuttua eksyin hämärään
Ja kun sinua en nähdä enää saa
Niin mä juurrun tähän ikävään
Tradução da letra
À sombra do velho carvalho momento sento-me
Pensando na superfície da Rocha, acaricio
Arranco do chão até à erva alguns.
Florescendo em suas memórias de ontem
Violetas no céu de Verão azuis
Mas não podes vê-los mais.
Como violetas enraizadas no chão
Eu cresci contigo.
Tu eras o meu poder e o que lhe fizeste
Agora estou a enraizar-me neste nojento
Tudo sobre mim como um suspiro silencioso
Quando a luz se apagou, perdi-me ao anoitecer.
E quando não te voltar a ver
É assim que crio raízes neste nojento.
Vou molhar as flores e depois ligo-te.
E é como algo a que respondes
Não posso dizer isto a ninguém.
Entendam só aquelas pequenas violetas
Um pássaro de consolo cantando em algum lugar
Gostava que voltasses.
Como violetas enraizadas no chão
Eu cresci contigo.
Tu eras o meu poder e o que lhe fizeste
Agora estou a enraizar-me neste nojento
Tudo sobre mim como um suspiro silencioso
Quando a luz se apagou, perdi-me ao anoitecer.
E quando não te voltar a ver
É assim que crio raízes neste nojento.