Jarkko Martikainen — Vahvin riippuvuus letra e tradução

A página contém a letra e a tradução em português da música "Vahvin riippuvuus" de Jarkko Martikainen.

Letra

Minne silloin päätyisinkään ilman sinua
Kun kaikkeus tuntuu pahaiselta kaatopaikalta
Ja kaikki arvokas on arvottoman peitossa…
Ei niitä sieltä omin neuvoin osaa tonkia
Roikkuu voimalinjasta tuo pienenpieni lepakko:
Hädissään, kun voimat ovat kai ehtymässä jo
Tämä tunne, jonka tunnen, lienee samankaltainen
Jos kysyt syytä siihen, niin minä vastaan: tiedä en
Vaan kun maailma näyttää harmaalta
Niin sen uudeksi luot, värit saat palaamaan
Sieltä kutsut mua
Ja minä kutsun sua
Vahvimmaksi riippuvuudeksi
Omakseni, jollaisesta en eroon tahdokaan
En tiedä, uskoako Ukko Ylijumalaan
En usko jälleensyntymiin tai kaitselmukseenkaan
Mutta uskon kyllä meihin ja sinuun etenkin
Uskoin silloin kauan sitten jo, ja vieläkin
On siunaus, että rinnallasi ryhdyin kulkemaan
Ja että syttyi riippuvuus, joka voimistuessaan
Nostaa uskon että tahdon sortuneetkin pystyttää
Ja vaikka usko häilyväistä on, niin tahto jää
Taas kun maailma näyttää harmaalta
Niin sen uudeksi luot, värit saat palaamaan
Sieltä kutsut mua
Ja minä kutsun sua…
Kutsun vahvimmaksi riippuvuudeksi
Omakseni, jollaisesta en eroon tahdokaan
Jollaisesta en suostu luopumaan

Tradução da letra

Onde é que eu acabaria sem ti?
Quando tudo parece uma lixeira
E tudo o que vale não vale nada…
Eles não sabem cavar.
Pendurado na linha de energia aquele pequeno morcego:
Em perigo, quando acho que os poderes já estão a esgotar - se
Este sentimento que eu sinto é provavelmente semelhante
Se você perguntar Por Que, Eu vou responder: não sei
Mas quando o mundo parece cinzento
Então você o cria de novo, você tem as cores de volta
É aí que me chamas
E eu chamo-te
A dependência mais forte
O Meu, do qual não me livrarei.
Não sei se o velho acredita no Deus Supremo.
Não acredito na reencarnação ou na Providência.
Mas acredito em nós e especialmente em ti.
Eu acreditava há muito tempo, e ainda assim
É uma bênção que eu tenha começado a andar ao teu lado.
E que havia um vício que se tornou mais forte
Ergue a fé que eu quero para o ereto caído
E mesmo que a fé seja inconstante, a vontade permanece
Outra vez quando o mundo parece cinzento
Então você o cria de novo, você tem as cores de volta
É aí que me chamas
E eu chamo-te…
Chamo-lhe a dependência mais forte.
O Meu, do qual não me livrarei.
Do tipo que me recuso a desistir