Cmx — Kaikkivaltiaan peili letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "Kaikkivaltiaan peili" de Cmx.
Letra
Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen
Ja taivaalliset sotajoukot käskyä vain odottaa
Voimakenttäsiipensä hän taittaa, päänsä kallistaa
Ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa
«Maailmoiden tuhoaja, elävien jumala
Taivaankannen kannattaja, vuori kultainen
Ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois
Jos kasvoillesi lankeat, se mitä pelastaa»
Tajunta on tyhjä kuten taulu illan hämärässä
Jotain silti tihkuu läpi, tuoksu muistojen:
Ensimmänen muisto kovin vaisu, kovin hämärä
On sydämessä piilotettu salaisuuden ovi
Toinen muisto häilyvä kuin kuva harmaa rakeinen
On kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa
Kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista
Neljäs muisto pimeä ja vaarallinen tie
Ja ääni tuntuu selittävän hiljainen ja vakava
Kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut
Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi
Valopisteet tajunnassa tehtäviksi selittää:
Minä muistan suuren kirjan alla pyhän sinetin, sen jonka
Esi-äidit maasta kantoi uuden taivaan alle
Minä muistan liitot, sodat, matkat
Uudet sopimukset, minä muistan
Itseni vain niin kuin muistaa painajaisen
Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen
Ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan
Kaatuu järjestelmät, kuolee sanat suuret huulille
Ja rauniolla yksinäinen tuulenhenkäys vaeltaa
Ja niin kuin silti elänkin on kaikki aikaan siroteltu
Puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain
Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa
Hiljaisuutta sanattomain tähtiholvien
Rakkausko, viha, kerran virtas läpi olentoni
Elämä sen kudos, olin siinä lankana
Turhaako siis tuokiot ja kaikki tämä sisälläni
Uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja
Tradução da letra
Entra sozinho no Conquistador à frente do trono.
E os exércitos celestiais esperam o mandamento
Dobra as asas do campo de força, inclina a cabeça.
E olha nos olhos do rei que em breve cairá
"Destruidor de mundos, Deus dos vivos
Adorador do céu, Montanha Dourada
Esses nomes são tudo o que há e os nomes agora são retirados
Se caíres de cara, o que salvas»
A consciência está vazia como uma pintura ao anoitecer.
Algo ainda flui, o cheiro das memórias:
Primeira memória muito fraca, muito fraca
Há uma porta secreta escondida no coração
Outra inconstância de memória como uma imagem de cinza granulado
Há uma paisagem de rostos e por trás deles
Terceira memória, figuras e números, padrões
A quarta memória da estrada escura e perigosa
E o som parece explicar o silêncio e a seriedade
Como algo familiar, seguro há muito que desapareceu.
Diz ao corpo para ser um mapa e a dor para ser uma bússola
Pontos de luz na consciência para as tarefas de explicar:
Lembro-me, sob o grande livro, do selo Sagrado, aquele cujo
Mães ancestrais da Terra carregadas sob um novo céu
Lembro-me de sindicatos, guerras, viagens
Novos contratos, lembro-me.
É como recordar um pesadelo.
Derruba o reino em pó, finalmente, cada um.
E os nomes dos governantes caem no esquecimento no submundo
Sistemas falhados, palavras moribundas nos lábios grandes
E na ruína um sopro solitário de vento vagueia
E no entanto, enquanto vivo, tudo é aspergido a tempo.
Soprado nos ventos dos sóis uma vez extintos
Círculo de poder da mente aprende a mensagem do espaço
O silêncio das abóbadas estelares sem palavras
Amor, ódio, uma vez fluindo pelo meu ser
A vida no seu tecido, eu estava nele como um fio
Então isso é fútil e tudo isto dentro de mim?
Desafio dos mortais para a face das trevas