Aknestik — JÄÄNMURTAJA letra e tradução
A página contém a letra e a tradução em português da música "JÄÄNMURTAJA" de Aknestik.
Letra
Mä en usko mitään ennenkuin
Mä näen sen ite silimilläni
Mä katon kaiken loppuun asti
Sä sanot, että mä oon jääräpää
Mun haaveet yltää kuuhun asti
Kauemmaskin jos tarve vaatii
Mä pistän aina paremmaksi ja
Sä sanot, että mää oon sekopää
Mun sydämeni melankolia
On suurempi kuin Eurooppa
Pitempi on valovuotta
Ja raskaampi kuin jäänmurtaja
Oon yrittänyt kaiken haalia
Itelleni ei riitä maailma
Oon antanut lahjana
Aina kuitenkin puuttuu jotakin
Liian monta, liian monta matkaa
Liian moneen paikkaan
Eikä mikään tunnu enää miltään
Missään, ei mikään tunnu miltään
Tänään ei, mitään tapahdu ei
Ellei aurinko sammu
Oon jäätynyt, mennyt umpijäähän
Jäätynyt selästä sänkyyn kii
Mulla on vain yksi pikku vika
Oon yrittänyt kaiken haalia
Itelleni ei riitä maailma
Oon antanut lahjana
Aina kuitenkin puuttuu jotakin
Mä oon saanu aina kaikki naiset, jotka mä oon halunnu, mutta
Me ollaan osa ketjua, biologiaa ja tulevaisuutta
Me ollaan ajan vankeja, meille vain jää tämä melankolia
Tradução da letra
Não vou acreditar em nada até voltar.
Vejo-o com o meu LTE silimi.
Vou acabar tudo.
Dizes que sou teimoso.
Os meus sonhos alcançam a lua
Mais longe, se necessário
Fico sempre melhor e ...
Dizes que sou maluco.
Melancolia do meu coração
É maior do que a Europa
Mais tempo é Anos-Luz
E mais pesado que um quebra-gelo
Tenho tentado esconder tudo.
O mundo não é suficiente para mim
Eu dei como presente
No entanto, algo está sempre faltando
Demasiadas viagens
Demasiados lugares
E já nada se parece com nada.
Em lado nenhum, nada parece nada.
Hoje não, nada acontece não
A não ser que o sol desapareça
Estou congelado, estou morto.
Congelado da parte de trás para a cama kii
Só tenho uma pequena culpa.
Tenho tentado esconder tudo.
O mundo não é suficiente para mim
Eu dei como presente
No entanto, algo está sempre faltando
Sempre tive todas as mulheres que queria, mas ...
Fazemos parte da cadeia, da biologia e do futuro
Somos prisioneiros do tempo. só nos resta esta melancolia.